Tietoisen läsnäolon meditaatio näyttää lupaavalta keinolta peliriippuvuuden hoidossa.

Äskettäin Hangzhou Normal Universityssä Kiinassa suoritettu tutkimus on osoittanut tietoisuustaitojen harjoittamisen (mindfulness meditation, MM) tehokkuuden aikuisten Internet-pelaamishäiriön (Internet Gaming Disorder, IGD) hoidossa. IGD:hen liittyy erilaisia terveys- ja mielenterveysongelmia, kuten tunnehallinnan häiriöitä, kognitiivista heikentymistä, toiminnanohjauksen ongelmia ja fyysisiä vaivoja.

Aiemmat tutkimukset osoittavat, että IGD:stä kärsivillä henkilöillä on voimakkaita mielihalujen kokemuksia, jotka liittyvät muutoksiin etuaivokuoren alueilla, kuten orbitofrontaalisessa kuoreessa ja dorsolateraalisessa prefrontaalikuoreessa. Lisäksi on havaittu muutoksia aivojen alueiden välisessä yhteydessä, jotka osallistuvat palkkiojärjestelmän käsittelyyn ja toiminnanohjaukseen, IGD:stä kärsivillä henkilöillä.

Vaikka IGD:hen on rajalliset hoidot saatavilla, MM on osoittanut lupaavia tuloksia terapeuttisena interventiona. MM on yhteiskunnassa hyväksytty hoitomuoto, joka tehostaa huomiota ja itsesääntelyä. Se sisältää istuntojen osallistumisen tuomitsematta ja rentoutuneen valppauden ylläpitämisen häiriöiltä.

Satunnaistetussa kliinisessä kokeessa oli mukana 80 IGD:stä kärsivää osallistujaa, jotka arvottiin satunnaisesti joko MM-ryhmään tai kontrolliryhmään, joka sai progressiivista lihasrentoutusta (PMR). Tutkimuksessa havaittiin, että sekä MM- että PMR-ryhmät osoittivat IGD-tunnusmerkkien vähenemistä interventioiden jälkeen. Kuitenkin MM-ryhmä osoitti suurempaa vähennystä pelaamisen mielihaluissa verrattuna PMR-ryhmään.

Tutkimus tutki myös aivomekanismeja, jotka vaikuttavat MM:n tehokkuuteen IGD:n hoidossa. Huomattiin, että MM johti aivojen reaktioiden vähenemiseen, jotka liittyvät mielihaluihin, kuten lentiformisiin ytimiin, mediaaliseen etuotsalohkoon ja insulaan. Nämä alueet osallistuvat dopaminergiseen piiriin ja ne on liitetty vihjeisiin perustuviin mielihaluihin.

Tulokset viittaavat siihen, että MM voi muuttaa etuosapallidiaktiivisuutta, joka liittyy mielihaluihin ja olla tehokas hoitomuoto IGD:lle. Lisätutkimuksia tarvitaan tutkimaan MM:n pitkäaikaisvaikutuksia ja sen potentiaalia kattavana interventiona IGD:lle.

Artikkelissa mainitsemattomat, mutta aiheeseen liittyvät tosiasiat ovat:
1. Internet-pelaamishäiriö (IGD) on tunnustettu mielenterveysongelmaksi Maailman terveysjärjestön (WHO) toimesta ja se on listattu ICD-11-tautiluokituksessa.
2. IGD:lle on ominaista internet-pelien liiallinen tai ongelmallinen käyttö, mikä johtaa merkittävään haittaan monilla elämänalueilla.
3. Tietoisuustaitoharjoitus (mindfulness meditation, MM) on harjoitus, jossa keskitytään huomioimaan nykyhetkeä ja hyväksymään se tuomitsematta.
4. MM:ää on tutkittu laajasti erilaisissa mielenterveysolosuhteissa, kuten riippuvuus, ahdistus ja masennus.
5. MM:n käsite juontaa juurensa buddhalaisista traditioista, mutta sitä on maallistettu terapeuttisiin tarkoituksiin.
6. Tietoisuustaitopohjainen kognitiivinen terapia (mindfulness-based Cognitive Therapy, MBCT) on strukturoitu ohjelma, joka yhdistää tietoisuustaitoharjoituksen elementtejä kognitiivis-käyttäytymisterapian (cognitive-behavioral therapy, CBT) tekniikoihin, ja se on osoittautunut tehokkaaksi eri sairauksissa.

Kysymykset, jotka ovat tärkeitä MM:n käytön kannalta IGD:n hoidossa voivat olla:
1. Onko MM:llä pitkäaikaisia vaikutuksia IGD-oireiden vähentämisessä?
2. Mitkä ovat ne mekanismit, joiden kautta MM vähentää mielitekoja ja parantaa itsehillintää IGD:stä kärsivillä henkilöillä?
3. Onko MM tehokkaampaa kuin muut hoitomenetelmät IGD:lle, kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia tai lääkitys?
4. Onko olemassa erityisiä väestöryhmiä tai alaryhmiä IGD:stä kärsivistä henkilöistä, jotka todennäköisemmin hyötyvät MM:stä?

Tärkeimpiä haasteita tai kiistakysymyksiä aiheeseen liittyen voivat olla:
1. Yhdenmukaistettujen diagnostisten kriteerien puuttuminen IGD:lle, mikä johtaa vaihteluihin tutkimustuloksissa ja hoitomenetelmissä.
2. Mahdollinen itsevalintaan perustuva harha tutkimuksissa, joissa käytetään MM:ää, koska henkilöt, jotka ovat motivoituneempia harjoitukseen, saattavat olla todennäköisempiä osallistumaan.
3. Itsearviointimenetelmien subjektiivinen luonne tutkimuksissa, joissa käsitellään MM:tä ja IGD:ä, mikä voi rajoittaa löydösten objektiivisuutta.
4. MM-ohjelmien ja pätevien ohjaajien rajallinen saatavuus ja saavutettavuus voi haitata tämän interventiomuodon laajamittaista käyttöä IGD:n hoidossa.

MM:n käytön hyödyt IGD:n hoidossa saattavat olla:
– MM on ei-farmakologinen ja ei-invasiivinen interventio, joka voidaan helposti integroida olemassa oleviin hoitomenetelmiin.
– MM tehostaa huomionhallintaa, tunnehallintaa ja itsetietoisuutta, jotka ovat tärkeitä taitoja IGD:stä kärsivien henkilöiden kehittää.
– MM edistää tuomitsematonta asennetta ja nykyhetken kokemusten hyväksymistä, mikä voi auttaa IGD:stä kärsiviä vähentämään itsesyytöksiä ja häpeää pelaamiskäyttäytymiseensä liittyen.

MM:n käytön haittoja IGD:n hoidossa voivat olla:
– MM ei välttämättä sovi kaikille IGD:stä kärsiville henkilöille, koska se edellyttää tietynlaista halua osallistua itsetutkiskeluun ja itsereflektioon.
– MM:n tehokkuus saattaa vaihdella yksilön motivaation ja sitoutumisen tasosta riippuen.
– MM ei välttämättä käsitä IGD:lle vaikuttavia taustalla olevia psykologisia tai sosiaalisia tekijöitä, kuten yksinäisyyttä, sosiaalista ahdistusta tai matalaa itsetuntoa, jotka saattavat vaatia lisähoitoa.

Ehdotetut liittyvät linkit pääalalle:

American Psychiatric Association – DSM-5
Maailman terveysjärjestö – Pelaamishäiriö
Harvard Health – Tietoisuustaitoharjoitus ja terapia
National Center for Biotechnology Information – Tietoisuustaitoharjoitus: johdatus reumatologeille