Annabelle Stephenson
Hiljattain hollantilaiset opiskelijat osallistuivat tutkimukseen, joka sisälsi yhden virtuaalitodellisuusistunnon tarkoituksenaan lisätä heidän itsemyötätuntoaan ja vähentää itsekritiikkiä. Tutkimus keskittyi opiskelijoihin, jotka tunnetaan itsekriittisistä tendensseistään, ja pyysi heitä osoittamaan myötätuntoa virtuaalihahmolle, joka ilmaisi heidän omia itsekriittisiä ajatuksiaan. Tämä tutkimus julkaistiin ”Behaviour Research and Therapy” -julkaisussa.
Itsekritiikki viittaa taipumukseen arvioida itseään ankarasti, keskittyen koettuihin epäonnistumisiin ja puutteisiin. Se sisältää korkeiden standardien asettamista ja oman toiminnan ja päätösten liiallista arvostelua. Vaikka itsekritiikki voi joskus motivoida itseparannukseen, se voi myös johtaa tunteisiin riittämättömyydestä, alhaisesta itsetunnosta ja huonontuneesta henkisestä hyvinvoinnista. Liiallinen itsekritiikki voi olla haitallista, estäen henkilökohtaista kehitystä ja edistäen negatiivisia tunnetiloja kuten ahdistusta ja masennusta.
Toisaalta itsemyötätunto sisältää itsensä kohtelemisen ystävällisyydellä, ymmärryksellä ja anteeksiantavaisuudella, erityisesti vaikeissa tilanteissa tai epäonnistumisten kohtaamisessa. Tämä asenne edistää emotionaalista kestävyyttä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia, toimien sopeutuvana tunteiden säätelyn strategiana, joka voi edistää parantunutta mielenterveyttä.
Tutkimuksen päätekijä Marit Hidding ja hänen kollegansa pyrkivät selvittämään voisiko yksi virtuaalitodellisuusistunto vähentää itsekritiikkiä ja parantaa itsemyötätuntoa saamalla osallistujat omaksumaan erilaisen näkökulman. Koska itsekritiikillä ja itsemyötätunnolla on vastakkainen suhde, hypoteesina oli, että itsemyötätunnon lisääminen voisi vähentää itsekritiikkiä.
Arvioidakseen tätä tutkijat suunnittelivat virtuaalitodellisuusharjoituksia kognitiivisen käyttäytymisterapian tekniikan, ”kaksinaismoraalin”, pohjalta, jossa osallistujat harkitsivat, miten he puhuisivat ystävälle, joka osoittautuisi itsekriittiseksi. Koe sisälsi 68 hollantilaista psykologian opiskelijaa Groningenin yliopistosta, jotka olivat iältään 17-30 ja valittiin korkeiden itsekritiikin tasojen perusteella käyttäen Itsekritiikin ja Itseystävällisyyden Asteikkoa.
Osallistujat arvottiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Toinen ryhmä osallistui virtuaalitodellisuusistuntoon, joka sisälsi näkökulmaa muuttavia tekniikoita (koe-ryhmä), kun taas toinen ryhmä osallistui vastaavaan virtuaalitodellisuusistuntoon ilman tätä tekniikkaa (vertailuryhmä).
Menettelyn aikana osallitujat astuivat virtuaaliseen ympäristöön sopeutuakseen siihen. Tutkija keskusteli sitten heidän itsekritiikistään ja ohjasi heitä osoittamaan myötätuntoa seuraavissa roolipeleissä. Näissä roolipeleissä osallistujia ohjeistettiin kuvittelemaan virtuaalihahmo ystävänä ja kohtelemaan heitä ystävällisesti, edustaen heidän omia itsekriittisiä ajatuksiaan. Kaksi tällaista roolipeliä tapahtui. Koe-ryhmälle VR-istunnot tallennettiin ja soitettiin uudelleen, antaen osallistujille mahdollisuuden nähdä istunto hahmon näkökulmasta ja kuulla omat myötätuntoiset vastauksensa. Vertailuryhmä ei kokenut tätä.
Ennen ja jälkeen istunnon osallistujat suorittivat testejä, joilla mitattiin itsekritiikkiä ja itsemyötätuntoa (Itsemyötätunnon ja Itsekritiikin Asteikko), sekä hetkellisiä positiivisia ja negatiivisia tunteita (Visuaalinen Analogia-asteikko). He raportoivat myös kokemuksistaan liittyen virtuaalitodellisuuden läsnäoloon (Ryhmän Läsnäolokysely) ja arvioivat subjektiivisia kokemuksiaan toimenpiteeseen liittyen.
Tulokset osoittivat, että molemmat ryhmät kokivat vähentyneen itsekritiikin ja lisääntyneen itsemyötätunnon. VR-istunnot muutetuilla näkökulmilla eivät tuottaneet selvää vaikutusta, koska havaitut muutokset olivat samankaltaiset molemmissa ryhmissä. Positiiviset ja negatiiviset tunteet säilyivät muuttumattomina istunnon jälkeen. Tutkimus johti siihen johtopäätökseen, että ”yksi CBT-tekniikkaan ’kaksinaismoraali’ perustuva virtuaalitodellisuusinterventio oli tehokas vähentämään itsekritiikkiä ja parantamaan itsemyötätuntoa merkittävästi itsekriittisten osallistujien ryhmässä. Nykyinen tutkimus on osoittanut, että sekä myötätunnon osoittaminen että oman myötätunnon vastaanottaminen ovat merkittävästi positiivisia. Myötätunnon osoittaminen toiselle samankaltaiselle itsekriittiselle henkilölle vaikuttaa riittävältä saavuttaakseen itsemyötätuntoa ja vähentääkseen itsekritiikkiä,” kuten tutkimuksen kirjoittajat totesivat.
Tutkimus valottaa virtuaalitodellisuuden interventioiden mahdollisia terapeuttisia vaikutuksia. On tärkeää huomata, että vaikka tämä tutkimus ei osoittanut tarkoitettua hoitovaikutusta, se osoitti muutoksia itsemyötätunnossa ja itsekritiikissä molemmissa ryhmissä intervention jälkeen. Näin ollen on epäselvää, johtuiko muutos suoraan interventiosta vai tapahtuiko se sattumalta. Lisäksi tutkimus arvioi itsemyötätuntoa ja itsekritiikkiä välittömästi intervention jälkeen, ei pitkällä aikavälillä.
Usein Kysytyt Kysymykset (UKK):
1. Mitä on itsekritiikki?
Itsekritiikki tarkoittaa itsensä ankaraa arvioimista keskittyen epäonnistumisiin ja puutteisiin. Se voi johtaa alhaiseen itsetuntoon ja huonontuneeseen henkiseen hyvinvointiin.
2. Mikä on itsemyötätunto?
Itsemyötätunto tarkoittaa itsensä kohtelemista ystävällisyydellä, ymmärryksellä ja anteeksiantavaisuudella. Se edistää emotionaalista kestävyyttä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.
3. Mitkä ovat liiallisen itsekritiikin seuraukset?
Liiallinen itsekritiikki voi estää henkilökohtaista kehitystä ja edistää negatiivisia tunnetiloja kuten ahdistusta ja masennusta.
4. Mitkä olivat tutkimuksen tavoitteet?
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää voisiko yksi virtuaalitodellisuusistunto vähentää itsekritiikkiä ja parantaa itsemyötätuntoa saamalla osallistujat omaksumaan erilaisen näkökulman.
5. Mikä oli tutkimuksen muotoilu?
Tutkimus sisälsi hollantilaisia psykologian opiskelijoita, jotka arvottiin satunnaisesti kahteen ryhmään – toinen ryhmä osallistui VR-istuntoon näkökulmaa muuttavilla tekniikoilla, kun taas toinen ryhmä osallistui vastaavaan istuntoon ilman tätä tekniikkaa.
6. Kuinka virtuaalitodellisuusistunto eteni?
Osallistujat saivat mahdollisuuden tarkastella itsekritiikkiään ja oppia osoittamaan myötätuntoa virtuaalihahmolle, joka ilmaisi heidän itsekriittiset ajatuksensa. VR-istunnot tallennettiin ja soitettiin uudelleen, antaen osallistujille mahdollisuuden nähdä istunto hahmon näkökulmasta.
7. Mitkä olivat tutkimuksen tulokset?
Molemmat ryhmät kokivat vähentyneen itsekritiikin ja lisääntyneen itsemyötätunnon. VR-istunnot muutetuilla näkökulmilla eivät tuottaneet selvää vaikutusta, koska havaitut muutokset olivat samankaltaiset molemmissa ryhmissä.
8. Onko virtuaalitodellisuusinterventiolla terapeuttisia vaikutuksia?
Tutkimus viittaa siihen, että yksi virtuaalitodellisuusinterventio voi auttaa vähentämään itsekritiikkiä ja parantamaan itsemyötätuntoa. On kuitenkin tärkeää huomioida, että tutkimus ei osoittanut tarkoitettua hoitovaikutusta, vaan ainoastaan muutoksen itsemyötätunnossa ja itsekritiikissä intervention jälkeen.
9. Onko tutkimuksella rajoituksia?
Tutkimus ei arvioinut intervention pitkän aikavälin vaikutuksia ja muutos arvioitiin välittömästi intervention jälkeen.
Liittyvät Linkit:
– Behaviour Research and Therapy
The source of the article is from the blog elblog.pl
